Raivio – Rödjan yhdyskunnan historiaa
Suomen ja Neuvostoliiton välisten Porkkalan vuokrajärjestelyjen johdosta Porkkalasta evakuoidut
ihmiset sijoitettiin mahdollisuuksien mukaan lähikuntiin; tarvittava maa hankittiin joko vapaaehtoisin
kaupoin tai pakkolunastuksin. Todennäköisesti tämä heijastui myös Kyrkbyggars-nimisen tilan
maanomistuksiin. Tilan isäntä Edmund Lindberg myi Raivioksi nykyään kutsumamme alueen herralle
nimeltään Alexander Niemura.
Herra Niemura palstoitti alueen (palstoituskartta n:o 45) ja pani palstat myyntiin.
Nykyisen asfaltoidun Evitskogintien paikalla oli 'kiharainen ' hiekkatie, joka 1950-60-luvulla
parannettiin ja levennettiin nk. "pinnareitten" voimin; tarinan mukaan nämä pinnarit olivat
työkomennuksen saaneita oikeuslaitoksen syystä tai toisesta "lomalle" määräämiä henkilöitä.
Silloinen kulku Raivion alueelle tapahtui Harvs-joen ylittävän vähäisen siltapahaisen kautta, mikä
silta sijaitsi arviolta 400 m nykyisestä sillasta Björnträskiin päin.
Silloiset linja-autot, Postiauton ja mm. Lohjan Liikenteeen "häkäpönttöautot" ajoivat aluksi
mutkikasta ja kuoppaista Kylmälän tietä; kun Juusjärventien oikaisu 50-luvun keskivaiheilla
valmistui parani bussien tason myötä myös matkustamisen miellyttävyys.
Maailman sotien virallisesti päätyttyä (8.5.1945) alkoivat palstat käydä kaupaksi. Ellei ensimmäisenä
niin ensimmäisten joukossa isäni R.Rönnberg osti palstansa kesäkuussa 1945; muita aikaisia
palstalaisia olivat (mm.) Rosenqvist, Sarasuo, Sjöblom, Nurmio, Tuomola, Pispala, Hannula, Nurmi,
Johansson, Bergholm, Varis. Maanviljelijä Holmilta (mäellä Evitskogintien risteyksen kohdalla)
kyläläiset hakivat itselleen maitoa ja kananmunia. Tuoreesta täysmaidosta tehty viili oli erinomaista.
Täysin korterantojen ympäröimä 'Lill-Lonnox' oli erittäin lajirikas lintujärvi, kalaa oli paljon, lahnaa,
haukea, ahventa, suutaria, ruutanaa, piisamit rakensivat pesiään ja kevätiltaisin jäiden sulaessa
sammakoiden kurnutus täytti ilman.
Evitskogin ja Karskogin kyläkaupat ilmestyivät ja sitten hävisivät.
Kylätien ja mökkien rakentamista varten, eli noin 1940-50-lukujen vaihteessa, uuden kylän asukkaat
perustivat yhdistyksen "Raivio-Rödjan Yhdyskunta-Samhälle r.y." tarkoituksenaan "huolehtia
asukkaiden viihtymisestä ja yhteisten alueiden ja teitten kunnossapidosta ja hoitamisesta".
1960-luvun lopulla yhdistyksen rinnalle erityisesti tieasioita hoitamaan muodostettiin "Raivio-
Rödjan-Ekebacka tiekunta, väglag" (Ekebackantien asukkaat liitettiin mukaan 1978 tehdyllä
sääntömuutoksella), jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Onni Vanhala.
Pian ilmeisesti katsottiin, että yhdistys ja tiekunta pitkälti käsittelivät samoja asioita, joten
yhdistyksen toiminta kuihtui pois (tiedossa ei ole onko yhdistys virallisesti lakkautettu).
Alkuaikoina oli "Taka-Raiviossa", eli Raivio-alueen tuolla puolen asuva maanviljelijä Axel Österlund
perheineen olivat tiettävästi alueen ainoat vakituiset asukkaat. Kun Raiviontie rakennettiin 1940-
luvun loppupuolella oli Alexin apu ratkaisevan tarpeellinen. Nykyiseen paikkaansa joen yli
rakennettiin tien jatkeeksi hieno puinen silta, jonka bussinkuljettatkin tunnistivat "Sumujen Silta"
nimisenä pysäkkinä. Sillalta kylän lasten ja aikuistenkin oli mukava käydä onkimassa – samalla kun
saivat kuunnella tykkien kumeata jyrinää, maakin tutisi. Paikoitellen joesta sai myös rapuja.
Raivio yhdyskuntana ja sen tienkäyttö kasvoi ja tieosakkaiden osallistuminen kylän ja tienpidon
kehittämiseen oli merkittävä. Kurt "Kurre" Österlund jatkoi isänsä jäljissä ja on ollut monipuolisella
osaamisellaan sekä tiekunnalle että varmaankin useimmille Raiviolaiselle korvaamaton apu.
Pimeään aikaan liikkuminen ja lasten koulumatkan turvallisuus parani kun tielle saatiin v. 1986
kunnan toimesta valaistus, mikä v. 2000 jatkettiin Ekebackantielle.
Rakennusmateriaalien raskaat kuljetukset rasittivat puusiltaa, jonka perustuksetkin alkoivat olla
huonossa kunnossa. Käytöstä poistetun rautateiden kääntösillan osista rakennettu silta uusittiin
perustuksineen v. 2003.
Tonttien vesihuolto oli omien kaivojen varassa; kuumina kesinä monet kaivot saattoivat tyhjentyä.
Erinäisten selvitysten ja kokousten tuloksena kunta päätti 2004 vetää talousveden runkoputken
Raiviontien laitaa pitkin, mihin liittymällä halukkaat kiinteistöt saivat vetää itselleen omat haaransa.
Jätevesien palauttamisesta vedenpuhdistamoon neuvoteltiin kunnan kanssa, mutta palautusputken
haaroineen vetäminen joko pumppuasemalle tai suoraan puhdistamolle todettiin kustannuksiltaan
mahdottomaksi, joten jokaisen kiinteistön tulee hoitaa jätevetensä itse siten kuin määräykset sanoo.
Myös keskitetyn jätehuollon järjestämistä selvitetiin ja kokeiltiin; hankittiin suuri jäteastia, johon
Raiviolaiset saivat toimittaa yhdyskuntajätteensä. Menettely ei kuitenkaan ollut lainmukainen ja oli
lisäksi epäkäytännöllinen, joten se lopetettiin 2009.
Metalliromun keräämiseksi järjestettiin yhteiskäyttöön "romulava", joka pahimman ryntäyksen
jälkeen poistettiin – tarvittaessa tähänkin menettelyyn voidaan palata.
Vuonna 2009 tiekunta rakensi talkootyönä yhteisiä viihdetilaisuuksia varten järven rantaan
grillikatoksen; Bjarne Österlund lahjoitti puutavaran ja Juha Nevalainen hitsasi grillin arinan.
Osoittautui että tiekunnalla ei ollut sääntöjä; aikanaan mahdollisesti laaditut säännöt olivat
tulipalossa tuhoutuneet eikä kopiota löytynyt. Samoin osoittautui, että tiemaksujen määritteleminen ei
perustunut mihinkään tiekunnassa yhteisesti vahvistettuihin menettelyihin.
Tämän johdosta osakas P.Rönnberg laati 2010 puheenjohtajan suostumuksella hallituksen
harkittavaksi ja tiekokoukselle esitettäväksi Tielakiin ja Suomen Tieyhdistys ry:n tieyksiköiden
laskemiseksi antamiin ohjeisiin ("Tiekunta ja Tieosakas, 2007") perustuvan laskentataulukon sekä
kaikki tieosakkaat käsittävän maksuunpanoluettelon mallin, mitkä tiekunta tiekokouksessaan 2011
hyväksyi ja päätti ottaa käyttöönsä.
Jokaisen tiekunnan jäsenkiinteistön tieyksiköt ja edelleen tiemaksut määräytyvät kunkin osakkaan
erityisessä kyselykaavakkeessa antamien tietojen perusteella.
Saman vuoden 2011 syksynä tiekunnan hallitus kuitenkin päätti tilata vastaavan laskentamenettelyn
maksuunpanoluetteloineen maksullisena palveluna ulkopuoliselta kaupalliselta yrittäjältä.
Koska jokaisella yhdistyksellä tulee olla yhteiset "pelisäännöt", osakas P.Rönnberg laati 2011
tiekunnan hallitukselle sääntöluonnoksen tiekokouksessa käsiteltäväksi. Muokkausten jälkeen
tiekokous 2012 vahvisti säännöt; säännöt sovittiin jaettaviksi kaikille tiekunnan osakkaille kuten
myös jokaiselle uudelle osakkaalle tämän liittyessä tiekunnan jäseneksi.
Sääntöjä on sittemmin edelleen muokattu.
Samassa yhteydessä 2012 tiekunnan hallitus tilasi ulkopuolisilta toimijoilta tiekunnalle sekä kotisivut
että tilin-(toiminnan)tarkastajan; kotisivuilla tiekunnan säännöt ja tiekokousten asiakirjat ovat kunkin
Internet-yhteyden omaavan osakkaan oman käyttötunnuksen takana luettavissa.
Omien kokemusten, muisti- ja kertomatietojen ja asiakirjojen pohjalta,
Pertti Rönnberg / 2022-07-22